Väkevimpänä muistona tältäkin Filippiinien vierailulta jää mieleen ihmiset. Se oli myös tärkein syy palata vuoden tauon jälkeen tapojeni vastaisesti samaan kohteeseen eli Alona Beachille. Näiden aidosti iloisten ja sosiaalisten ihmisten seurassa tuntee itsensä aina tervetulleeksi ja ystävyyssuhteet syntyvät kuin itsestään. Viiden viikon matkailu synnyttikin facebookiini uuden ryhmän ”filippiinot” ja blogipäivitysten kieli muuttui pääsääntöisesti englanniksi.
 |
| Suzette, Gary, Lovely ja mä. |
Pääsin konkreettisesti kokemaan paikallisen vieraanvaraisuuden tuoreen paikallisen ystäväni Garyn kautta, hänen viedessä meidät kotikyläänsä Mabinay’hin syvälle Negroksen vuoristoon juhlimaan jonkin pyhimyksen synttäreitä. Fiestan perinteiden mukaan ovet olivat avoinna kaikille. Koko kylä valmistautui etukäteen kokkailemalla monenlaisia herkkuja ja sitten juhlissa sai kuka tahansa kävellä vieraisiin koteihin nautiskelemaan näistä antimista. Eivätkä vain paikalliset. Myös paikalle eksyneet turistit tai muut tuntemattomat otettiin avosylin kaikkialla vastaan. Vastaavanlainen, joskin täysin erilainen, kokemus oli osallistua hulppeisiin luksustalossa järjestettyihin 20v synttäribileisiin Manilassa. Luonnollisesti sain tänne kutsun, sillä olinhan sankarin siskon kaverin kaveri. Nautin tyytyväisenä ilmaisesta buffasta ja avoimesta baarista.
 |
| Vieraina Garyn sedän talossa Mabinay'ssa. |
Luonnollisesti maan vetovoimaa vain lisäävät nämä iloiset, eläväiset ja sirot filippiinat. Varsinkin pienemmissä kaupungeissa liikkuminen kohottaa hetkellisesti itsetuntoa vaarallisiin lukemiin, kun saa hetken kokea rokkitähtenä olemista. Naisilta saatu huomio hivelee itsetuntoa ja onhan se kieltämättä mukavaa, kun naiset pitävät Brad Pitt’in näköisenä (kahdesti) ja on keskimäärin 10cm kaikkia muita pidempi. Tietysti oletetulla varakkuudella on oma osansa vetovoimaan, mutta niin on myös eksoottisella ulkomuodolla. No jalat palaavat taas tukevasti asfalttiin heti koneeni laskeutuessa Australiaan...
Tämä samainen vetovoima aiheuttaa myös seksiturismiksi kutsutun ilmiön, joka usein konkretisoituu biitseillä ylipainoisena vanhana valkoihoisena miehenä ja kauniina 30-vuotta nuorempana paikallisena tyttönä. Asia ei kuitenkaan ole aina aivan näin mustavalkoinen. Varsinaiset huorat päivystävät suurissa kaupungeissa siihen osoitetulla alueella, kun nämä naiset puolestaan ovat normaaleja tytönhupakoita, joilla on kevyesti vääristynyt arvomaailma. Löytyyhän vastaavia rahan perässä juoksevia naisia länsimaistakin, täällä vain kontrasti on suurempi. Monet paikalliset tytöt sanovat suoraan haluavansa ainoastaan länsimaalaisia poikaystäviä, joten ei voida suoranaisesta hyväksikäytöstäkään puhua. Tai jos puhutaan, niin kuka hyväksikäyttää ketä? Kyseessä on lähinnä kieroutunut symbioosi, jossa vanha mies saa itselleen suhteettoman nuoren ja kauniin naisen, joka puolestaan pystyy nostamaan elintasoaan huomattavasti. Win-win. Toisaalta olen tavannut täällä myös useita aidosti onnellisina eläviä mannertenvälisiä pariskuntia, joten kyllä rakkaus voi olla aitoakin. Varsinkin, kun aina pariskunnilla ei edes ikäeroa juurikaan ole. Näiden pariskuntien muuttavat useimmiten Filippiineille, sillä länsimaissa heidän suhteensa henkisesti tuomittaisiin. Täällä se on osa normaalia elämää. Tälläkin kertaa aika täällä tuntuu loppuvan kesken, vaikka vietin Filippiineillä ruhtinaallisesti yli kuukauden. Harvemmin sitä tuntee olonsa näin kaukana kotoa yhtä kotoisaksi kuin täällä. Ja kun sitä suurta rakkautta (tai hävyttömän rikasta naista) ei sattunut tulemaan vastaan, niin matka jatkuu. Tänne palaan kuitenkin vielä varmasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti