Latinalaisesta Amerikasta puhuu helposti yhtenä kokonaisuutena. Eurooppaa huomattavasti suuremmalle alueelle mahtuu kuitenkin laajempi varianssi kulttuureja kuin mitä löytyy kreikkalaisesta maanviljelijästä Brysselin virkamieheen. Pelkästään Meksiko sisältää täysin erilaisia alueita, mutta toki tietyt asiat ovat niistä kaikille yhteisiä. Meksikolainen ovat syystäkin ylpeitä rikkaasta ja värikkäästä kulttuuristaan. Vaikka ei olisi koskaan varvastaan paikalliseen hiekkaan upottanut tai keuhkoihinsa cityn saasteista ilmaa hengittänyt, niin varmasti monet sen ilmentymät ovat kaikille tuttuja. Kuten esimerkiksi tulinen tequila, chiliset tacot, värikkäät vaatteet, iloiset mariachi-orkesterit ja kiihkeä jalkapallo. Testasin myös paikallista karaokekulttuuria, jossa erotuin joukosta kuin kaktus heinäpellossa. Muut paikan asiakkaat lauloivat pelkästään espanjankielisiä lauluja (hyvin), joita en ollut koskaan edes aiemmin kuullut. Niinpä esittämäni Creep-kappaleen kertosäe sopi tilanteeseen paremmin kuin hyvin (”…what the hell I am doing here? / I don´t belong here.”).
 |
| Ranskalainen tuontituote Mariachi-orkesteri on keskeinen osa meksikolaista kulttuuria. |
Mexico City on useamman kymmenen miljoonan asukkaan suurkaupungin tavoin rauhallinen kuin korkeajänniteverkkoon kytketty sähköjänis. Kaoottinen, äänekäs, eloisa, vaarallinen ja vauhdikas. Maa on kaukana kehitysmaasta ja sen valtavat markkinat, koulutettu työvoima ja rikkaat luonnonvarat piilottelevat potentiaalia. Korruptio ja rauhattomat olot pysyvät kuitenkin suurena ongelmana. Meksikon väkivaltaista historiaa jatkavat nyt huumekartellit, jotka ovat ilmestyneet kaduille viranomaisten sörkittyä tätä ampiaispesää. Käytännössä käynnissä oleva huumesota ei juuri turistien arkea kosketa, vaikka tietysti joskus saattaa todella huonolla tuurilla olla väärässä paikassa.
Vietin yhteensä maassa lähes kuukauden. Pääkaupungissa etuoikeutenani olivat täti ja serkut perheineen, jotka ottivat vieraanvaraisesti kaukaisen sukulaisen perheenjäsenekseen. Heidän kanssaan olen päätynyt helpommin oikeisiin paikkoihin ja saanut mahdollisuuden kokea aitoa meksikolaista arkielämää, mistä rivituristit jäävät paitsi. Toisaalta yksinäni Yucatania kiertäessä sain erilaisen kosketuksen Meksikoon ja tapasin mielenkiintoisia tyyppejä. Kuten 70-vuotiaan entisen muukalaislegioonalaisen, joka on viettänyt elämänsä opettamalla ranskaa lukuisissa eksoottisissa paikoissa, joissa ei paljon turisteja vieraile.
 |
| Entinen muukalaislegioonalainen puoliksi djiboutilaisen tyttärensä kanssa. |
Maya-intiaanien perinteiltä ei Meksikossa voi välttyä. Harva tulee ajatelleeksi millainen vaikutus heillä on ollut myös Eurooppaan, sillä heiltä ovat lähtöisin mm. maissi, peruna ja tupakka. Suurta osaa koko Amerikan mantereesta aikoinaan hallinnutta sivistyskulttuuria voi verrata Rooman valtakuntaan - paitsi että esimerkiksi astronomiassa ja matematiikassa he olivat kaikkia muita kulttuureja etevämpiä. Tuhansia vuosia kestänyt taivaantarkkailu konkretisoituu kuun, auringon ja venus-planeetan liikkeisiin perustuvaan Maya-kalenteriin. Myös pyramidit ja muut tärkeät rakennelmat noudattavat aina siihen liittyvää matematiikkaa. Menemättä syvemmälle sen toimintaan (ihan kun muka kykenisin sitä edes selittämään), niin oppaan väitteen mukaan edelleenkin ainoastaan atomikello on tätä kalenteria tarkempi tapa mitata ajan kulumista. Tämänkin imperiumin kohtalona oli kuitenkin tuhoutua, kuten niillä on tapana. Toki juuri oikeaan aikaan saapuneet espanjalaiset vauhdittavat tuhoa, samoin kuin heidän mukanaan tuomat taudit. Mayojen valtakunta oli kuitenkin jo hajoamassa Rooman tavoin. Myös syyt olivat samoja: heikot hallitsijat, turhat ja kalliit sodat, talousvaikeudet, alistettujen kansojen tulva ja kehityksen pysähtyminen (tätä listaa katsellessa, koskakohan on Yhdysvaltojen vuoro sortua?).
 |
| Chichen Itzan suuressa pyramidissa on 4x91 porrasta ja ylätaso = 365. |
Kuuba puolestaan tuntui tavallaan paluulta Aasiaan, höystettynä raikkaalla Karibian ilmastolla ja kuumilla salsan rytmeillä. Ja olihan se mukavaa olla taas maassa, jossa kauniit naiset huutelivat kilpaa ”minä rakastan sinua” (vaikka tarkoittavatkin: ”minä rahastan sinua”). Silmiinpistävimmät erot olivat yleinen siisteys ja slummiköyhyyden puuttuminen – ainakin jossain asioissa sosialismi on siis saarivaltiossa selkeästi toiminut. Kuubalaiset ovatkin ylpeitä systeemistään ja erityisesti johtajistaan. Vallankumouksen sankarit Fidel, Raul, José Marti ja tietysti kapitalistisen t-paitamyynnin kruunaamaton kuningas Che pysyvät jopa vaikeammin dementoituneiden mielissä, kun iskulauseet kuvituskuvineen ovat läsnä kaikkialla. Sosialismin ylistykseen on valjastettu esimerkiksi tienvarsimainonta, graffitit, autotarrat ja maaseudulla jopa puuhun naulatut pahvikyltit. 
Tavallinenkin turistitaapertaja pääsee mukavaan näppituntumaan kuubalaisen vieraanvaraisuuden ja kulttuurin kanssa vaihtamalla hotellit kotimajoitukseen (casa particular). Isäntäperheen lämminhenkinen huolenpito kiteyttääkin mainiosti kansakunnan avoimen ystävällisyyden, mitä lie Fidel juomaveteen sekoittanut. Kaikkialla ihmiset olivat avuliaita ja hymyileviä, vaikka rajoittuneet espanjankieliset lauseeni etenivät sukkelasti kuin jalaton jänis. ”Minä suomesta pitää Kuuba paljon” ei johtanut merkittävämpiin älyllisiin mittelöihin, mutta hymyilemällä ja nyökyttelemällä sai yleensä maukkaan aterian. Toki varsinkin nuoret puhuvat myös jonkin verran englantia ja uppouduinkin kerran baarissa vertailemaan Kuuban ja Suomen koulutus- ja terveydenhuoltosysteemeitä paikallisen muusikon kanssa. Hän innostui kotimaastani niin paljon, että päädyin ilahduttamaan häntä kirjaimellisesti lahjoittamalla hänelle päälläni olleen ”Finland” t-paidan. Jos siis törmäätte Havannan kaduilla Suomi-paitaiseen Ramoniin, niin kertokaa terveisiä.  |
| Värikäs Vinales on yksi maailman rennoimmista paikoista. |
Etukäteen minua varoiteltiin mm. tiukasti maahantulotarkastuksesta ja ongelmista löytää ravintoloita, joista saisi muuta kuin papusoppaa. Ilmeisesti paljon on viime vuosina muuttunut. Todellisuus oli kuitenkin paljon huhupuheita ravitsevampaa ja oikeastaan kaikki sujui Kuubassa sulavammin kuin monessa muussa paikassa. Maahantulo oli yksi vaivattomimmista koskaan ja epäilin naispuolisen tullivirkailijan suorastaan flirttailevan kanssani. Onneksi en livauttanut puhelinnumeroani passin välissä, sillä tämä oli vain ensikosketus kuubalaisten avoimesta ja lähellä tulevasta ystävällisyydestä. Ainakin Havannassa oli helppo löytää ravintoloita ja ruoka oli yleensä hyvää – parhaat ateriat tosin sai kotimajoituksissa. Kuitenkin merenelävät ovat tainneet liittyä kauppasaartoon, sillä kalaruokien vähyys saarivaltiossa oli hiukan hämmentävää.
 |
| Pettymys, brändit ovat jo jalkautuneet Havannaan. |
Vietin tässä maassa vain 8 päivää, mutta sain silti kohtuullisen läpileikkauksen vanhan Havannan salsaklubeista ja meluisista kujista valkoisiin hiekkarantoihin ja seesteisiin maalaiskyliin. Kuvia kertyi lähes saman verran kuin kuukaudessa jossain muualla, mikä kertonee oman tarinansa tämän paikan ainutlaatuisuudesta. Kuuba on erilainen, aurinkoinen, rytmikäs, ystävällinen, turvallinen ja ristiriitainen. Tähän blogiin mahtui vain kuvistani muutama, joten käykää fesessä katsomassa albumistani niitä lisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti