Reppureissareille pakettimatkat ovat kuin joulukinkku juutalaisille, ei siis kovinkaan kosher. Koko matkaamisen ydin on omien itsenäisten valintojen rikkaudessa siitä mitä haluaa nähdä ja tehdä. Seuraamalla vaistojaan ja jättämällä matkasuunnitelmat riittävän joustaviksi, voi saavuttaa paljon enemmän mitä edes osaa odottaa. Valmiiksi pureskeltua turistipuuroa nauttivat pakettimatkaajat ovat arvoasteikossa alempana, sillä heidän matkakokemuksensa ovat ennalta-arvattavia ja riskittömiä. Toki tämä on helppo ja mukava tapa nähdä maailmaa, mikä sopii monille. Itse kuitenkin haluan kokea enemmän.
Niinpä pahin floppaukseni Vietnamissa oli lähteä kiertämään Vietnamin sodan tapahtumapaikkoja turistiryhmän mukana paketoidulle ”DMZ-tourille”. Ilmastoidussa bussissa istuttu päivä oli turhauttava ja haaskattu. Kiinnostavimmat kohteet olisi voinut itsekin käydä katsomassa, niin olisi välttynyt lukuisilta oppaan ohjeistamilta pysähdyksiltä, jossa kaikki yhdessä ihmeteltiin ja kuvattiin jotain kukkulaa, jossa oli joskus sodittu. Identtiset polaroidit löytynevät jokaisen turistin matka-albumista.
Oma etappini Vietnamissa meni osittain liian suunnitelmallisesti, mutta silti siihen on jäänyt reilusti tilaa erilaisille elämyksille. Olen syönyt kanan sisäelimiä ja jalkoja sisältäneen juhla-aterian. Juonut maaseudulla itse poltettua riisiviinaa paikallisen perheen kotona. Maistanut käärmeviinaa suoraan erilaisia kuolleita eläimiä sisältäneestä purkista. Vieraillut yli satavuotiaan pariskunnan savimajassa vuoristokylässä. Ryöminyt Viet Congin aikanaan kaivamissa tunneleissa ja ampunut M16 rynnäkkökiväärillä. Nähnyt rekan alle jääneen moottoripyöräilijän ruumiin maantien varressa. Todistanut baaritappelua ja seurannut paikallisen poliisin toimintaa sen selvittämisessä. Jännittänyt moottoripyörän kyydissä Hanoin liikenneruuhkassa. Juhlinut itsenäisyyspäivää syöden karjalanpiirakoita Suomen suurlähetystössä. Liittynyt englantia puhumattoman perheen sunnuntai-piknikille heidän ehdottomasta vaatimuksestaan. Keskustellut pitkään skotlantilaisen kirjailijan kanssa ja tutustunut australialaiseen runoilijaan. Tullut huijatuksi ravintolassa ja taksissa. Etc. Ei mikään huono saldo kolmen viikon reissauksella. 
Tärkeimpiä päätöksiä elämyksellisyyden kannalta oli muuttaa 5 minuutin harkinnalla valmiit suunnitelmat ja hypätä tuntemattomaan paikallisen moottoripyöräkuskin kyydissä kiertämään 4 päiväksi Vietnamin maaseutua ja vuoristokyliä. Tämän ansiosta pääsin kokemaan paljon sellaista, mitä en olisi osannut etukäteen suunnitella. Asioita, mitä normaalit pakettimatkaajaturistit eivät pääse juuri koskaan kokemaan. Matka taittui osittain bussien akselileveyttä kapeammilla vuoristoteillä ”minority villageihin”, jossa kyläläiset olivat aidosti innoissaan nähdessään harvinaisen vieraan eli turistin. Lapset parveilivat ympärillä ja halusivat ehdottomasti valokuviin valkoisen jättiläisen kanssa. He asuivat oloissa, jotka olisivat jopa keskivertovietnamilaiselle sietämättömät, mutta olivat silti silminnähden elämässään onnellisia. Ovi näiden ihmisten elämään aukesi ainoastaan kokeneen oppaani henkilökohtaisilla suhteilla. Lisäksi sain kuulla lukemattoman määrän mielenkiintoisia tarinoita matkan varrella ja iltaisin Quýn kanssa kahdestaan aterioidessa ja riisiviinalla skoolatessa.
Ainoa miinuspuolena kyseisestä moottoripyöräreissusta jäi vakava trooppisen hyönteisen purema. Nimittäin moottoripyöräkärpäsen. Neljän päivän reissu sai oivaltamaan, miksi motoristit ovat harrastuksestaan niin haltioissaan. Se vapauden tunne upeita vuoristoteitä kiemurrellessa tuulen ja tuoksujen tuntuessa kasvoilla oli mahtavaa jopa takapenkin matkustajalle ja sai jo haaveilemaan omista pyöräretkistä vaikka ihan Suomen kesämaisemissa... No onneksi tässä on vielä paljon aikaa parantua tästä tartunnasta ja innostua matkan varrella monista muistakin asioista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti