Eksoottisuutta, ahtautta, meteliä, härdelliä ja hektisyyttä. Hanoi stimuloi uteliaan matkailijan kaikkia aisteja. Ensivaikutelmani kaupungista oli torjuva kaiken tuntuessa epäilyttävän omituiselta. Vähitellen sen hypnoottinen hektisyys on kuitenkin tullut tutuksi ja kääntynyt kiehtovaksi. Olen lyhyessä ajassa päässyt sukeltamaan syvälle paikallisiin tapoihin asuessani vietnamilaisen perheen kodissa. Tiedonjanoani on ravittu lukuisilla tarinoita tästä kulttuurista ja kerrottavaa riittäisi loputtomasti. Olennaisinta Hanoista on kuitenkin ymmärtää kaaos.
Silmiinpistävimmin se ilmenee liikenteessä, jota ei voi koskaan Hanoista puhuttaessa ohittaa. Kaduilla kaoottisesti vellova liikenne tuo mieleen Lapin pahimmat hyttyskesät, ainakin pärinän suhteen. Hanoissa on joidenkin arvioiden mukaan käytössä yli 2 miljoonaa moottoripyörää, jotka hallitsevatkin katukuvaa kaikkialla. Sanat eivät tee oikeutta tälle kuhinalle, mutta yritä kuvitella Mannerheimintielle samanaikaisesti kymmenen moottoripyörää rinnakkain, molempiin suuntiin. Näistä jokainen puikkelehtii torviaan huudattaen pienimpäänkin koloon, mikä on ainoa tapa päästä eteenpäin. Varsinainen kaaos on kuitenkin risteyksissä, jossa samalla tyylillä tungetaan eteenpäin siitä mistä vain mahtuu. Oikealta tai vasemmalta, kumpaa puolta tietä tahansa, tarvittaessa vaikka jalkakäytävän kautta. Ainoana yhteisenä sääntönä vaikuttaisi olevan rohkeimpien ja nopeimpien etuajo-oikeus. Niinpä jalankulkijat ovat aika heikoilla, mutta tie on pakko vain ylittää rauhallisen määrätietoisesti, motorisoitujen tienkäyttäjien väistämiskykyyn ja halukkuuteen vahvasti luottaen.
Kaikesta huolimatta liikenne kuitenkin etenee keskimäärin samaan suuntaan yhteisten pelisääntöjen mukaan, mikä johtunee pakon sanelemasta käytännöllisyydestä. Jos tämän 1000 vuotta sitten perustetun vahvasti ylikansoitetun kaupungin ahtaat kadut täytettäisiin autoilla ja noudatettaisiin sääntöjä, ei kukaan liikkuisi mihinkään. Moottoripyörä on näppärämpi kulkupeli ja sillä voi ottaa käytössä olevan tilan joustavammin haltuun. Kaistat ovat olemassa vain turistien mielikuvituksessa ja koko tien leveys hyödynnetään. Jos vastaan on tulossa vähemmän liikennettä, niin luonnollisesti levittäydytään myös vastaantulevalle kaistalle. Niinpä suuretkin tiet voivat hetkellisesti muuttua yksisuuntaisiksi, mutta sehän on ainoastaan vastaantulevan vähemmistön ongelma, josta selvitään äänitorvia huudattamalla. Ja jos tavoittena on päästä suuren tien ylitse vasemmalle, niin ei suinkaan käännytä vasemmalle. Ensin mennään oikealle liikenteen mukana ja sitten vähitellen hivuttaudutaan keskiviivan tuntumaan, jotta voi lopuksi tehdä u-käännökseen suoraan vastakkaiseen suuntaan menevän liikenteen keskelle. Yleensä ei tule kolaria.
Toinen esimerkki käytännöllisyydestä näkyy arkkitehtuurissa, sillä maapintaa on käytössä niukasti. Kalleimmat tontit Hanoin keskustassa voivatkin maksaa käsittämättömät 40.000€ / neliömetri (vertailuna tavallisen duunarin vuosipalkka on siinä 1.000€). Niinpä tila hyödynnetään rakentamisessakin: kerroskoko on erittäin pieni ja talot rakennetaan ylöspäin. Vaikka asunnot ovatkin yleensä pieniä, on niissä yleensä useampia kerroksia. Myös suuremmissa, esimerkiksi 60m2 kokoisessa asunnossa on neliömetrit jaoteltu tyypillisesti neljään päällekkäiseen kerroksen. Talot sijaitsevat senttien päässä toisistaan vain muutaman metrin levyisten kujien varrella. Viittä kerrosta korkeampia rakennuksia on 6,5 miljoonan asukkaan Hanoissa silti varsin vähän.
Ihminen on aina hyvä ollut sopeutumaan ympäristönsä vaatimuksiin. Kieltämättä tämä vertailukohta saa miettimään, mihin me länsimaissa oikeasti niin paljon tilaa tarvitsemme. On käsittämätöntä, että näin suhteellisen pienelle alueelle mahtuu enemmän ihmisiä kuin koko Suomeen. Muutoinkin ihmiset tulevat täällä toimeen murto-osalla siitä, mitä lajitoverit länsimaissa. Toki Hanoi on äärimmäisyys, mitä en toivoisi yleiseksi asumisen standardiksi kenellekään. Maailmaa nähdessä oppii todella näkemään kuinka hyvin meillä asiat on, ehkäpä jostain olisi varaa tinkiäkin. Enpä ainakaan taida täällä kenellekään kertoa asuvani yksinäni avarassa 67 neliön asunnossa aivan keskustan tuntumassa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti