Vietnam ilman turistisaastetta? (Dalat, 16.12.2010)

Vaikka Vietnam on periaatteessa kommunistinen, niin käytännössä se on vahvasti kapitalistinen. Kaikki ajavat omaa etuaan ja raha toimii korkeimpana motiivina. Niinpä kaikenlaiset huijaukset ja vedätykset osoittavatkin päivittäin ihmisten loputonta luovuutta. Villeimmät urbaanit legendat kertovat hedelmällisestä yhteistyöstä, jossa pienet syrjäiset majatalot ottavat itselleen suuren tunnetun hotellin nimen ja taksikuskit vievät lentokentältä siihen aitoon hotelliin haluavia turisteja samannimiseen väärennökseen. Parhaassa tapauksessa vedätyksen uhrit jopa majoittuvat sinne, mutta vähintäänkin takahuoneessa jaetaan hyväkatteisen taksikyydin dollarit. Vastaava esimerkki on turistien suosima ja Lonely Planetin suosittelema ”Sinh Café” matkatoimisto (kuvassa yksi aito väärennös). Kun se alkoi menestyä, niin välittömästi ympäristöön ilmestyi samannimisiä ja samalla logolla varustettuja agentuureja ottamaan oman osansa menestyksestä. Hanoin vanhassa kaupungissa oli valehtelematta parin korttelin alueella toistakymmentä Sinh Caféen toimistoa. Jos ei tarkka osoite satu olemaan mukana, niin on mahdotonta löytää se aito ja oikea.

Itse olen säilynyt suuremmilta huijauksilta, vaikka päivittäin huomaakin maksaneensa jostain ylihintaa. Juuri kaupunkiin saapunut turisti on vedättäjien laillista riistaa. Toisaalta tämä kekseliäisyys tarjoaa jokapäiväistä viihdykettä, sillä menetetyt summat ovat harvoin muutamaa euroa suurempia. Oma suosikkini oli kalaravintola Nha Trangissa, jossa tilasin annoksen grillattua kalaa. Laskun saapuessa hinta oli kuitenkin noin kolminkertainen ruokalistalla painettuun. Huomautin tästä tarjoilijalle ja hetken kuluttua asia selvisi, kala hinnoiteltiin painon mukaan ja listalla oli vain esimerkkihinta, jonka punnituksessa oli ilmeisesti käytetty neontetraa. Tietysti red snapper on kalliimpi, minähän siinä kai tyhmä sitten olin… 

Toistaiseksi olen kiertänyt Vietnamin tunnetuimpia ja siksi pahimpia kohteita, niinpä olen joutunut jatkuvasti kärsimään turistisaasteesta – tällä tarkoitan kaupustelijoiden ja moottoripyörällään kyytiä tarjoavien yrittäjien loputonta virtaa. Jos pystyy 10 metriä kävelemään kuulematta lausetta ”hey mister, how are you, where you from? Do you want…”, niin on syytä pistäytyä korvalääkärillä akuutin kuulon menetyksen johdosta. 

Ilmeisimmin he pitävät turisteja tyhmänä, sillä minä ainakin ymmärtäisin noin 1000 aurinkolasia telineessään kulkevan miehen olevan myymässä niitä, ilman että hänen täytyy jokaisia laseja minulle erikseen esitellä. Ja differoitumisen merkitys liiketoiminnan kasvattajana ei ole heille vielä auennut, sillä jokaisella on täsmälleen samat tuotteet myynnissä. Niinpä yritinkin heittää yhdelle t-paitakaupustelijalle vahvan tuotteistusidean: hänen kannattaisi alkaa painamaan ja myymään paitoja, joissa olisi teksti: ”No, I DON’T need a ride” mielellään vielä havainnollisella kuvalla (punainen ruksi moottoripyörän päällä) varustettuna. Ja selkäpuolella voisi tarinaa jatkaa: ”And I DON’T want to buy anything.” Tässä olisi turisteille aivan takuuvarma myyntihitti (jonka kaikki muut kaupustelijat tietysti heti kopioisivat). Itse ostaisin niitä heti viisi. Oppi ei tainnut kuitenkaan mennä perille, sillä vastaukseksi hammasrivistöltään vajaa kaveri hymyili leveästi ja yritti tarjota niitä samoja vitsikkäitä ”Good Morning Vietnam” tai ”Tiger Beer” paitojaan: ”very good mister, only 2$”. Jep, en ostanut.

Ja kun duunimoodiin pääsin, niin keksin Suomeen kopioitavan bisnesidean (paitsi jos näitä jo on). Paikallinen ”sleeping bus” on todella näppärä väline pitkien välimatkojen taittamiseen. Kahdessa kerroksessa olevat tuolit saavat täysin makuuasentoon ja ainakin itse tien kuoppaisuudesta huolimatta nukuin makeat aamu-unet. Näillä busseilla oli kätevä matkustaa myös vaikka Helsingistä Lappiin. Brändinimikin olisi jo keksittynä: makuuBussi. 

Turistirysiin kyllästyneenä suuntasin kuitenkin vilpoiseen vuoristoon Dalatin kaupunkiin, jossa tarkoituksena oli rentoutua neljä päivää. Vaikka tämä onkin ehdottomasti viihtyisin näkemäni Vietnamilainen kaupunki (tai ehkä juuri siksi), kärsii täälläkin turistisaasteesta. Niinpä tein suunnitelmiin lennosta muutoksen ja vaihdoin 7h bussimatkan 4 päivän seikkailuun vuoristoisella maaseudulla paikallisen ”easy rider’in” (turisteja kuskaava moottoripyöräkuski) kyydissä päätyen lopulta Saigoniin. Nyt pitäisi nähdä ihan aitoa Vietnamia. Toivottavasti pääsen perille ja tätä blogia vielä jatkamaan, muutoin hyvää joulua vaan kaikille!