Olemme odotelleet varttitunnin verran palvelua lähes tyhjässä ravintolassa. Ainoa työvuorossa oleva tarjoilija keskustelee kiihkeästi edellisen päivän jalkapallo-ottelusta baaritiskillä kaverinsa kanssa ja on aktiivisesti huomaamatta viittomistamme. Selkeästi hänen mielestään asiakkaat voivat odottaa, kunnes hän on valmis. Ärsyttävää, mutta toisaalta miksi me lomalaiset aiheutamme itsellemme kiireen? Skandinaaviseen tehokkuuteen tottunutta häiritsee suunnattomasti, kun asiat eivät pysy aikataulussa tai tapahdu heti. Bussien aikatauluista on unohdettu kertoa kuljettajille ja palaneen hehkulampun vaihtaminen hotellissa saattaa kestää useita päiviä. So what?
Kun Aurinkorannikon ylitse pyyhältää odottamaton myrsky, niin ravintoloita ei välttämättä edes avata. Oikeastaan hetken kaatosateessa kiroiltuani tunsin itseni melkoisen tyhmäksi. Miksi kukaan tulisikaan töihin, kun eihän tällaisella ilmalla ole liikkeellä kuin muutama hullu turisti. Odotinko jotain erikoisuutislähetystä aiheesta, jonka pystyy talonpoikaisjärjelläkin helposti ymmärtämään?
Espanjalaiset itse tuskin edes tiedostavat koko mañana-meininkiä, sillä heille se on vain osa normaalia käyttäytymismallia. Turhista asioista ei stressata ja asiat tehdään joustavasti. Ulkomaalaisille se usein kuitenkin aiheuttaa vähintäänkin saman verran närästystä kuin sivistyneesti iltakymmeneltä nautitut kolmen ruokalajin illalliset. Maassa maan tavalla, joten kyseessähän on vierailijoiden asenneongelma.
Muutaman viikon lomailulla en ole päässyt vielä lähellekään näiden rentona syntyneiden mentaliteettia, mutta ympäristön vaikutus alkaa jo näkyä. Oirehtiminen ilmenee esimerkiksi tarkkojen aikataulujen ja päiväohjelmien puuttumisella - päivän voi helposti olla tekemättä mitään ilman omantunnon kolkuttelua.
Asiat eivät siis valmistu ajallaan, mutta jos kukaan ei edes odota sitä, niin ovatko asiat silloin oikeastaan edes myöhässä? Arvosteleminen on helppoa, mutta millä perusteella jatkuva touhottaminen ja tehokkuus tekisivät meistä yhtään sen onnellisempia? Mañana kyllä toimii, kunhan kaikki noudattavat samaa käyttäytymismallia. Kukaan ei stressaa ja verenpainelääkkeitä kulutetaan vähemmän.
Kun on valmis hyväksymään mañanan vallitsevana todellisuutena, niin siitä voi alkaa nauttia. Mistään turhasta ei tarvitse aiheuttaa itselleen stressiä ja voi vain hymyillä muiden mukana. Nyt pitäisi enää keksiä kuinka tämän rentouden pystyisi synkronoimaan perinteisen oravanpyörän kiihkeään tahtiin, edes hetkeksi… Onneksi on aikaa vielä sitä miettiä. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti